Liikunta ja mielenterveys

Liikunnalla on monia biologisia, sosiaalisia ja psyykkisiä vaikutuksia. Psyykkisistä vaikutuksista keskeisin lienee liikunnan mielihyvää aikaansaava vaikutus.

Mielenterveys koostuu muun muassa stressin hallinnasta, ahdistuksen ja menetysten sietämisestä sekä sopeutumisesta muuttuviin elämäntilanteisiin. Se on voimavara, jota jatkuvasti sekä kulutetaan että kerätään. Mielenterveyttä edistää kaikki toiminta, mikä vahvistaa sitä ja vähentää mielenterveyttä vahingoittavia tekijöitä. Esimerkiksi monet liikkumisen puutteesta johtuvat seuraukset, kuten sairaudet ja heikentynyt toimintakyky voivat heikentää mielenterveyttä.

Hyvinvointi ja palautuminen

Liikunnan vaikutukset henkiseen hyvinvointiin

Usein puhutaan liikunnan objektiivisesti havaittavista muutoksista elimistössä, kuten parantuneesta kunnosta ja vähentyneistä sairauksien riskitekijöistä (mm. kohonnut verenpaine, veren rasva- ja sokeriarvot). Liikunta aiheuttaa kuitenkin myös subjektiivisia muutoksia – mielihyvää sekä miellyttäviä elämyksiä, kokemuksia ja tuntemuksia, kuten iloa ja virkistymistä, joita ei voida samoin objektiivisesti mitata. Myös nämä muutokset ovat yksilöille arvoja, joita tavoitellaan niiden itsensä vuoksi riippumatta esimerkiksi siitä, minkälaisia fyysisiä muutoksia liikunta saa aikaan. Liikunnan vaikutukset mielialaan ja henkiseen hyvinvointiin vaihtelevat yksilöittäin paljon enemmän kuin liikunnan fysiologiset vaikutukset.

Liikunnan vaikutuksista ihmisen kognitioon tiedetään vielä vähän. Liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia psyykkiseen stressiin ja mielialan laskuun, mutta mekanismeja vaikutuksien taustalla ei tarkasti vielä tiedetä. Liikunta voi vaikuttaa stressin hallintaan esimerkiksi useiden hormonien erityksen kautta. Fyysinen rasitus lisää esimerkiksi kasvuhormonin, tyreotropiinin, prolaktiinin, kortikotropiinin ja kortisolin pitoisuuksia. Säännöllisen liikunnan on myös todettu parantavan oppimista ja muistia.

Liikunnalla on myös vahva sosiaalinen puoli – liikunta voi lisätä yhteenkuuluvuuden ja ystävyyden tunnetta sekä läheisyyden kokemusta. Nämä tunteet tukevat minäkuvan ja identiteetin kehittymistä, mutta myös lisäävät kiinnostusta sekä vahvistavat motivaatiota liikkumiseen. Toisaalta osalle liikunta on ikään kuin irtiotto muutoin runsaasti ihmissuhteita sisältävästä arjesta ja rentouttavaa omaa aikaa, jolloin saa olla yksin.

Liikunnan merkitys lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnille

Suurin osa suomalaisista lapsista osallistuu liikuntaan yhdessä muiden lasten kanssa. Ryhmän ulkopuolelle jäämisen tunteet ja kiusaaminen saattavat vaikuttaa hyvinkin kielteisesti lapsen ja nuoren kehitykseen ja mielenterveyteen. Tutkimuksissa on havaittu, että liikuntaryhmien toimintatavoilla voi olla merkitystä lasten kokemuksiin hyväksytyksi tulemisesta tai vastaavasti torjunnasta. Yhteistyö liikunnassa niin, että lapset työskentelevät vaihtelevasti kaikkien muiden lasten kanssa lisää ystävyyssuhteita ja vähentää torjutuksi tulemista.

Hyvin suunniteltu liikunta voi myös vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa. Tämä edellyttää kuitenkin hyvien kokemusten ja palautteen saamista liikunnasta – muuten liikunta saattaa olla ikävä kokemus ja se voi estää lasta innostumasta liikunnasta.

Liikunta kohentaa lapsen ja nuoren itsetuntoa ja minäkäsitystä. Liikunnallinen pätevyys on lapsella yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen. Kun liikunta tuottaa positiivisia elämyksiä ja kokemuksia pystyvyydestä, se kehittää myös lapsen minäkuvaa ja omanarvontuntoa.  Pystyvyydellä tarkoitetaan tunnetta siitä, että selviytyy asetetuista haasteista.

Yksi mielenterveyden osa-alueista on stressin hallinta ja ahdistuksen sietäminen. Liikunta voi auttaa välittömästi stressin ja ahdistuneisuuden lievittämiseen ja toisaalta sillä voi olla säännöllisesti harrastettuna myös näitä ennaltaehkäiseviä vaikutuksia.

Tutkimuksissa on osoitettu, että psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät tulokset ovat sitä myönteisempiä, mitä pidempään liikuntaa jatketaan.

Liikunnasta helpotusta masennusoireisiin

Masennuksessa mielihyvä tai mielenkiinnon kokeminen on vähentynyt. Tunnusomaista on aloitekyvyn menetys ja passiivisuus. Liikunta voi tuoda helpotusta näihin oireisiin, sillä se tuottaa hyvänolontunnetta ja se voidaan kokea myös palkitsevana. Sen lisäksi liikuntaa harrastavien on todettu saavan mielihyvää arkisista toimista enemmän ja olevan aktiivisempia kuin vähemmän liikuntaa harrastavat.

Toisaalta masennuksesta kärsivät harrastavat muita vähemmän liikuntaa, joten voi olla vaikea aina sanoa onko liikkumattomuus seurausta masennusoireista vai masennusoireet liikkumattomuudesta. Useimmiten liikunta lisää hyvinvointia ja hyvinvoiva liikkuu enemmän, masentunut tai mielialaltaan alavireinen vähemmän. Liikunnan on todettu vähentävän masennus- ja ahdistusoireita. Lue lisää liikunnasta ja mielenterveydenhäiriöistä.

Liikuntariippuvuus

Liikunnalla voi tietyissä tilanteissa olla myös negatiivisia vaikutuksia mielenterveyteen. Kuten moniin muihinkin asioihin, myös liikuntaan voi kehittyä riippuvuus. Tällöin siitä muodostuu pakonomaista eikä henkilö voi omasta mielestään pitää taukoa liikkumisesta esimerkiksi väsymyksestä ja sairasteluista huolimatta. Liikuntariippuvuus voi kehittyä niin kilpaurheilijalle kuin harrastajallekin. 

Syitä riippuvuuden syntymiselle voivat olla mm.

• elämysten saaminen
• mielihyvän kokemus
• rutiinien ja kaavamaisuuden antama turvallisuuden tunne
• keino hallita kielteisiä tunteita
• vaativan persoonallisuuden piirteet.

Liikunnan pakonomaisuus voi uhata liikunnan harrastajan terveyttä, altistaa vammautumisille ja dopingaineiden, kuten piristeiden ja anabolisien steroidien käytölle ja jopa äkkikuolemalle, jos liikutaan esimerkiksi flunssasta tai rintakivuista huolimatta.

Liikunnan perustehtävä on edistää fyysistä ja henkistä terveyttä ja tuottaa hyvää oloa eikä kuluttaa fyysisen terveyden ja mielenterveyden voimavaroja. Jos epäilet itselläsi liikuntariippuvuutta, asiasta kannattaa keskustella tarvittaessa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Lisätietoa

Liikunta ja mielenterveyden häiriöt

Mielenterveys ja liikunta (liikkujanapteekki.fi)

Lähteet

Alen, M. Rauramaa, R. 2017. Liikunnan vaikutukset elinjärjestelmittäin. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 30–54.

Liikunta. 2016. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 18.10.2020. www.kaypahoito.fi

Partonen, T. 2017. Mielenterveyden häiriöt. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 508–512. 

Telama, R. & Polvi, S. 2017. Liikunnan sosiaalinen merkitys. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 628–638.

Vuori, I. 2017. Keski-ikäisten ja iäkkäiden liikunta. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 184–201.