Mielenterveys on voimavara, joka on keskeinen osa terveyttä. Mielenterveyden ongelmista yleisimpiä ovat masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt. Liikuntaa voidaan käyttää osana niiden ennaltaehkäisyä ja asianmukaista hoitoa.
Masennuksen oireita ovat muun muassa masentunut mieliala, mielihyvän ja mielenkiinnon menetys ja toivottomuus. Ahdistuneisuushäiriöissä tyypillistä on toimintakykyä rajoittava ahdistava tunne. Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt diagnosoidaan pääasiassa oireiden perusteella. Masennuksesta kärsivät harrastavat muuta väestöä vähemmän liikuntaa.
Liikunta saattaa suojata masennukselta ja ahdistuneisuushäiriöiltä
Säännöllisesti liikuntaa harrastavat sairastuvat harvemmin masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöihin kuin vähän liikkuvat. Liikunta saattaa myös vähentää tai lievittää masennus- ja ahdistuneisuusoirehdintaa, sillä paljon liikkuvilla on havaittu esiintyvän vähemmän masennus- ja ahdistuneisuusoireilua.
Säännöllinen liikunta tukee mielialaa ja vähentää oireita
Liikunnalla on monia psyykkisiin toimintoihin heijastuvia biologisia vaikutuksia. Liikunta
- vaikuttaa monien hormonien tuotantoon
- voimistaa aivojen verenkiertoa
- suurentaa endorfiinien ja monoamiinien pitoisuuksia veressä
- voi auttaa kääntämään huomion pois negatiivisista ajatuksista
- antaa ryhmämuotoisena toteutettuna sosiaalista tukea
- lievittää masennusoireita ja ahdistuneisuutta – myös ikääntyneillä ja heillä, kenen toimintakyky on heikentynyt
- voi auttaa stressin hallintaan
- voi lievittää unettomuutta
- pitää yllä fyysistä suorituskykyä.
Liikuntaa suositellaan osaksi kokonaishoitoa
Liikuntaharjoittelu soveltuu osaksi masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden hoitoa, ellei sille ole vasta-aiheita. Liikunta ei kuitenkaan korvaa muuta hoitoa. Masennuksen lääkehoito ei ole este liikunnan harrastamiselle.
Masennuksella on taipumus uusiutua. Säännöllisen liikunnan jatkaminen myös hoitojen jälkeen on hyödyllistä, sillä hoidon jälkeen vähintään vuoden jatkuneen liikunnan on havaittu vähentävän masennuksen uusiutumisriskiä.
Tiesitkö?
Jo yleisiä liikuntasuosituksia vähäisempien määrien, kuten 45 minuutin liikuntaharjoitus kahdesti viikossa, on todettu parantavan psyykkistä hyvinvointia ikääntyneillä henkilöillä, jotka ovat liikkuneet aiemmin vähän.
Liikunta lievittää ahdistuneisuutta jo suorituksen aikana ja muutama tunti sen jälkeen. Pitkäaikainen vaikutus saadaan, kun liikuntaa harrastaa säännöllisesti. Jotta liikunta onnistutaan sisällyttämään osaksi elämäntapaa, on tärkeää löytää liikuntamuoto, joka koetaan itselle mahdollisimman mielekkääksi.
Masennustilat voivat liittyä myös muihin sairauksiin ja tiloihin, jotka huonontavat kuntoa. Tietoa liikunnan vaikutuksista muiden sairauksien yhteydessä ilmenevän masennuksen hoidossa on vasta vähän, mutta liikunnasta ei ole todettu olevan ainakaan haittaa, eikä sillä ole lääkkeiden tapaan sivuvaikutuksia.
Lisätietoa
Käypä hoito -suositus: Liikunta ja depressio
Suomen Mielenterveys ry: Liikunta – kehon kuunteleminen
Lähteet
Ahdistuneisuushäiriöt. 2019. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 24.09.2020. www.kaypahoito.fi
Depressio. 2020. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 24.09.2020. www.kaypahoito.fi
Liikunta. 2016. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 24.09.2020. www.kaypahoito.fi
Partonen, T. 2017. Mielenterveyden häiriöt. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 508–512.
Schuch, F. B., Vancampfort, D., Firth, J., Rosenbaum, S., Ward, P. B., Silva, E. S., Hallgren, M., Ponce De Leon, A., Dunn, A. L. & Deslandes, A. C. 2018. Physical activity and incident depression: A meta-analysis of prospective cohort studies. American Journal of Psychiatry 175 (7), 631–648.
Päivitetty: 12.11.2020